torstai 14. syyskuuta 2017

Muurame RN 10.9.

Viime sunnuntaina käytiin jälleen kehässä pyörähtämässä. Tällä kertaa vuorossa oli Muuramen ryhmänäyttely, joka järjestettiin huikeissa maisemissa Riihivuoren laella.
Päivä ei alkanut hyvin, kun nukuin pommiin ja myöhästyin tämän vuoksi bussista. Saatiin kuitenkin järjestettyä laina-auto reissuun, joten päästiin kuitenkin lähtemään ja oltiin ajoissa paikalla.

Päivä ei ollut otollinen ulkonäyttelyitä ajatellen. Vähän väliä satoi ihan kaatamalla ja sen vuoksi olin jo varautunut lähtemään kotiin heti junnukehän jälkeen. Bitti oli ihan kalikka eikä rauhoittunut seisomaan hetkeksikään. Itse olin ihan uitettu jo ennen kehän alkua.
Kehässä toilailin itse varsin hienosti. En ollut ihan mukana touhussa, mutta ilmeisen hyvin meillä silti meni. Bitti oli junnukehässä JUN-ERI1 ja sai SA.

Jäätiin odottelemaan paras uros -kehän alkua. Saatiin sille välille onneksi katoksesta suoja, ettei tarvinnut sateessa odotella.
Kehä alkoi, eikä odotukset olleet korkealla. Meidän käteltiinkin sieltä ulos oitis. Oltiin jo tekemässä lähtöä, kun meitä alettiin huudella. Saatiin sittenkin VASERT, koska paras uros luokasta kolme olivat jo valioita.

Arvosteluun olen tyytyväinen;
Erinomaista tyyppiä oleva uros. Hyvät mittasuhteet, hyvä pään malli ja pituus. Hyvät silmät. Hyvä asentoiset, mutta kookkaat korvat. Hyvä kaula, ylälinja ja hännänkiinnitys. Erinomainen rintakehä, tasapainoiset kulmaukset, sopiva luusto. Erittäin hyvä sivuliike. Hyvä karva, väri ja käytös.


Olen hyvinkin tyytyväinen päivän tulokseen ja arvosteluun. Seuraava tavoite sitten onkin se ihan kunnon SERT! Kannatti lähteä, vaikka odotukset eivät korkealla olleetkaan. Saatiin ainakin uusi ruusuke seinälle! 😂

tiistai 5. syyskuuta 2017

Vielä mä yritän kerran

Kauankohan siitä jo on, kun viimeksi kirjoitin? Sen verran kuitenkin, ettei luontevan tekstin tuottaminen ole erityisen sujuvaa ja näppäimetkin tuntuvat olevan hitusen hukassa.

Elokuu kerkesi vaihtua syyskuuksi. Tuntuu, että ilmat viilenevät päivä päivältä enemmän. Iltaisin olen pukenut koirillekin lenkille jo vaatetta päälle, sillä tuntuu että ne kovasti palelevat alle kymmenen asteen koleudessa.


Tauko blogista oli todella ansaittu. Tänä aikana on tapahtunut ihan liikaa liian monessa asiassa. Välillä asiat ovat olleet niin kovin raskaita, että on tehnyt mieli oikeasti luovuttaa. Siitä kuitenkin selvisin ja jatkoin ehkä ihan hitusen vahvempana. Puhukoot paskaansa, se ei estä mua tekemästä sitä mitä rakastan ja elämästä miten haluan!
Vielä eilen ajattelin, että blogi jää pidemmälle tauolle tai lopetan koko harrastuksen tähän. Meinasin, että tämä postaus on vain ilmoitus siitä, mutta päädyinkin kuitenkin vielä yrittämään, vaikkei tämä ihan oikealta tunnukaan. Jonkinlaisia muutoksia aion blogiin tehdä, sillä tälläisenään se ei inspiroi kirjoittamaan. Liikaa aiheita, ehkä.

Mulla on jo luonnoksena postaus suurimmasta syystä tähän taukoon. Jos vain suinkin pystyn, julkaisen sen kaikkineen tässä tämän viikon aikana.

lauantai 19. elokuuta 2017

Kuvia vuoden takaa

Tuossa tyhjennellessäni konetta selailin samalla vuodentakaisia kuvia. Päädyin muutamaa niistä korjailemaan ja lopulta keksin julkaista niitä täällä, kun turhan pitkä postaustauko kerinnyt olla muutenkin! 
Tälle kertaa ei ole sen kummempaa kertoiltavaa. Yritän tässä pian kirjoitella hieman pidemmän postauksen.








tiistai 8. elokuuta 2017

Kuopio KV

Sunnuntaina jälleen kehäiltiin. Tällä kertaa vuorossa oli Kuopion kansainvälinen koiranäyttely, jossa Bitti oli toista kertaa junnuluokassa.

Me oltiin noin puoli tuntia ennen kehää paikalla. Löydettiin tavaroille paikka kehän läheltä telttojen välistä. Koska aikaa oli hieman, käytiin me katsastamassa pikaisesti myyntikojut, jos vaikka jotain hyödyllistä löytyisi.

Kehä alkoi pennuilla. Pentuja näyttelyssä oli vain yksi narttu, joten meidän vuoro tuli pian. Junnu-uroksia oli kolme, kaikki bläkkäreitä. Tuomari pyöräytti ja arvosteli pikaisesti. Tämä tuomari ei liikuttanut koiria yksitellen lainkaan, joka jäi harmittamaan. Bitti liikkui jonossa huonosti, sillä etummainen kulki niin hitaasti ettei Bitti oikein keskittynyt. Bitti esiintyy parhaiten nopeasti liikuttaessa. Tämä onkin meillä nyt seuraava harjoiteltava asia, sillä hitaita jonoja tulee varmasti myöhemminkin vastaan!


Meillä oli tuomarina Romanialainen Calin Simu. Tuomari selkeästi tykkäsi Bitistä ja antoikin sille ERI:n, johon olen tosi tyytyväinen! Loppuenlopuksi Bitti oli luokan kakkonen. Tuomari antoi vain parhaalle SA:n, joka jäi hieman harmittamaan, koska rakastan ruusukkeita, jollaista ei sitten tällä kertaa saatu lainkaan. Kävin kyllä sitten Showlinkin kojulta ostamassa ruusukkeen, jossa on teksti BFF. 😅

Arvostelu oli hyvä ja olen tyytyväinen moneen kohtaan.

Well balanced male. Typical head. Good proportions. Correct topline. Well set tail. Deep enough chest. Very good anglulations. Nice free movement. 

Näyttelyiden jälkeen käytiin vielä syömässä Kuopiossa, jonka jälkeen suunnattiin kohti kotia. Bitti oli tosi väsynyt ja päätyikin nukkumaan eteisen matolle.
Mulle puhkesi jälleen hurja kehäkuume, on vain ihan pakko päästä vielä näyytelyihin lisää! Meidän seuraava näyttely on vasta kuukauden päästä, mutta pahimpaan kuumeeseen katsoin meille jo kahdet mätsärit tälle kuulle.

torstai 3. elokuuta 2017

Retkellä Haapasaaressa


Me ollaan jo monena kesänä käyty retkellä Jyväskylän Haapaniemessä sijaitsevalla Haapasaaren luontopolulla. Sinne me jälleen tiistaina suunnattiin porukalla elokuun alun kunniaksi. Kummatkin koirat olivat matkassa myös.

Saaressa menee polkuja ristiin rastiin. Virallinen pidempi reitti kiertää oikeastaan koko saaren, mutta tällä kertaa me suunnattiin suoraan grillipaikalle, sillä tarkoitus oli tehdä kevyempi retki. Grillipaikalla ei onneksemme ollut silloin muita retkeilijöitä, vaikka useana kertana aikaisemmin reitillä on tullut vastaan paljonkin porukkaa.
Päivä oli lämmin, mutta kovan tuulen vuoksi grillaillessa meinasi tulla vilu. Onneksi tiesin alkavani palella ja olin varustautunut takilla, vaikka kotoa lähtiessä mittari näyttikin yli kahdenkymmenen. 😂
Koirat saivat tepastella ympäriinsä sillä aikaa, kun me ihmiset paistettiin makkarat. Bitti ottikin ilon irti ja juoksenteli haukkuen ympäriinsä. Super-ahne Bella ei voinut päästää makkaroita silmistään, vaan päivysti penkillä. Sillä selvästi oli suunnitelmana varastaa jotain kun silmä välttäisi, niin terävästi se makkaroita katseli.

 Bella päivystää makkaraa!

Aikaisempina retkeilykertoina olen kuvannut tosi paljon. Tälle kertaa kuvausmotivaatio ei kuitenkaan mahtunut matkaan, eikä ikävän kova auringonvalo auttanut asiaa. Tuli ne pari pakollista nuotiokuvaa kuitenkin napattua matkaan. 

Haapasaaren luontopolku on mukavan kevyt ja huonokuntoisemmallekin ihmiselle mukava retkipaikka. Polut on varsin helppokulkuisia ja reitti on keskipitkä, muutaman kilometrin mittainen. Alueen luonto on myös nättiä. Grillipaikka järvimaisemalla on ehdottomasti reitin kohokohta! 
Luontopolku on ehkä parhaimmillaan keväällä ja syksyllä. Näin keskikesällä kun kasvit eivät enää kuki, vaan reitti on lähinnä vehreän vihreä, on luonto ehkä vähän tylsänkin näköinen. Nättihän se näinkin on, mutta itselläni kaikkein hienoin retkikerta on jäänyt mieleen, kun käytiin täällä syksyllä kun maisemassa oli jo hieman muitakin värejä.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Testissä Rukka Hike Sport sadetakit

Tykkään testailla kaikenmoista, erityisesti koirien tarvikkeita. Sadetakkiostoksille päätyminen olikin oivallinen tilaisuus jälleen testailla uutta tuotetta ja kirjoittaa siitä postaus. Tämä postaus ei ole yhteistyöpostaus, vaan ihan omaksi iloksi rustattu kasa kokemuksia!


Mun koirilla ei ole pariin kesään ollut sadetakkeja. Bellalle olen joskus ostanut rukan vanhemman mallisen pinkin sadetakin, mutta se on hieman nafti, eikä koira oikein viihdy siinä. Sateinen ja kolea kesä kuitenkin intoutti selailemaan lemmikkikauppojen sadetakkivalikoimaa, jolloin vastaan tuli nämä kivat Rukan takit. Ihastuin oitis kuoseihin ja muiden käyttäjien kokemukset luettuani päädyin nämä tilaamaan. Bellalle tilasin takin pinkkinä, jossa on pinkkejä, keltaisia ja oransseja täpliä ja Bitille harmaana, jossa täplät ovat harmaan eri sävyissä. Kumpikin sai takin koossa 30.

Etsin Bellalle ja Bitille takkeja, joissa ei olisi vuorikangasta ja jotka olisivat mahdollisimman kevyttä ja hengittävää materiaalia, mutta samalla pitäisivät vettä kovemmassakin sateessa. Nämä pirteän näköiset takit osoittautuivatkin ajamaan juuri asiansa! Takit ovat oikeasti tosi kevyttä kangasta ja useimmista takeista tykkäämätön Bittikin suopui takkiin varsin nopeasti. Kevyt ja pehmeä kangas myötäilee hyvin koiran muotoja ja antaa korkealle kiinnittyneelle hännällekin mukavasti tilaa, eikä paina sitä alas tai vastaavasti vedä takkia mytylle hännän ollessa pystyssä.


Olin iloisesti yllättynyt takkien reilusta ja monipuolisesta säätövarasta. Vatsanympäryksen lisäksi takista löytyy kaksi kuminauhasäätöä etuosasta, toinen kauluksen alusta kaulanympäryksen säätöön ja toinen kauluksen yläreunassa säätämään se napakasti niskan suojaksi.
Tässä takissa tavallaan korjaantuu se pieni vika, mikä rukan softshellmanttelista löytyy, kun se valahtaa lavoille väljän kauluksensa vuoksi. Sadetakissa kaulanympäryksen säätö estää tätä tapahtumasta, jolla takki saakin pisteet kotiin! Takki istuu myös hieman edemmäs, eikä jää liian alas ja haittaa etujalkojen liikettä.

Takki on mitoituksiltaan toimiva. Saman koon takki istuu sekä pyylevälle ja pidemmänmalliselle neidille, kuin hieman rimpulalle teinikoiralle. Takin säätövaran ansiosta tämän osto kasvavalle ei ollut virhe, takki istuu varmasti vielä sittenkin, kun Bitti on iso!


Koska rakastan värejä, oli hieman sääli, ettei takkia löytynyt Bitille yhtä iloisen värisenä, kuin Bellalle. Ei harmaakaan tällä tavalla kivasti sekoiteltuna paha ole, mutta aina ne värit tietenkin kivempia olisi! Sininen ja vihreän eri sävyt sekoiteltuna mahtaisi näyttää tosi hyvältä tässä takissa!

Takki peittää rungossa kaikki tärkeimmät paikat. Takaosa tulee tarpeeksi alas reisille ja etuosa suojaa lavat kunnolla. Myös kyljet se peittää tarpeeksi alas saakka. Kaulus kuitenkin olisi voinut olla hitusen pidempi, jotta se olisi suojannut niskan ja kaulan ylös saakka. Nyt se jää makuuni hieman liian alas. Myös vatsakappale voisi suojata hieman enemmän, mutta mitoitus on näinkin ihan toimiva ja luultavasti mahdollistaa takin istumisen myös kapeammille koirille. Vatsakappaleen tarrakiinnitys mahdollistaa sen sopivuuden myös urokselle. Nartulla sen voi kiinnittää hieman taaemman ja urokselle jättää edemmäs. Varsinkin paikoistaan tarkka Bitti hyötyy tästä paljon. 😂

Kaikenkaikkiaan todellakin kokeilemisen arvoinen ja kiva takki! Seuraavaksi testaillaankin takin käytönkestävyyttä. Näillä huligaaneilla ne pääsevätkin koetukselle!

Oletko sinä testaillut tuotteita itsenäisesti?
Käytätkö koirallasi sadetakkia tai muita vaatteita?

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kääkkäerkkari 2017

Superkiva retki koirien kanssa on takana!

Lähdettiin matkaan neljän aikaan torstaina. Helsinkiin me saavuttiin illalla. Me yövyttiin mun mummin tyhjillään olevassa yksiössä Mellunmäessä. Siellä on lähialueilla tosi nättejä kuvauspaikkoja, joten lähdettiin koirien ja kameran kanssa iltalenkille kuvailemaan. Otin käsisalaman mukaan, mutta en sillä kertaa saanut kuviin sellaista tunnelmaa sen kanssa, mitä hain, joten se ei kuitenkaan ollut käytössä. Hämärästä huolimatta sain muutaman kivan kuvan.



Perjantaina me kyläiltiin sukulaisilla. Kävin silloinkin kuvaamassa muutaman kuvan rannassa. Löysin kivan kuvauspaikan sopivasti varjossa, jossa napsin Bitistä paljon kuvia. Joku näistä kuvista saattaa joskus päätyä seinälle tauluksikin!

Hohhoi tällästä pöhköä seisoskelua, sanoo Bitti!

Vihdoin koitti lauantai ja näyttelypäivä! Lähdettiin seitsemän jälkeen kohti Kääpiöpinsereiden pääerikoisnäyttelyä. Näyttelyt olivat Espoossa Oittaan kartanolla, jonne oli julkisilla varsin aikaa vievä matkustaa. Kahden tunnin erinäisillä kulkuvälineillä matkaamisen jälkeen kuitenkin päästiin oikeaan paikkaan!
Paikalla oli monta Efkeria's koiraa, mukaanlukien Bitin isä ja emä. Bitin kanssa samassa luokassakin oli kaksi Bitin sukulaista.

Bitti oli ensimmäistä kertaa junioriluokassa, eli sai viralliset arvostelut. Meillä oli tuomarina saksalainen Anja Kopp. Bitti oli JUN-EH. Yritin sanallista arvostelua kovasti kääntää saksasta suomeksi, mutta koska en saanut kaikista sanoista selvää, en saanut sitä kääntäjän kanssa millään käännettyä. Katsotaan jos joku kielitaitoinen saisi sen mulle joskus käännettyä. Silloin voisin sen lisäillä tänne ihan vaan muistoksi. 😅

Olin ihan tyytyväinen Bitin tulokseen. En odottanut sen ekalta junnukehäilyltä kovin paljon, sillä koira on vielä kovin keskeneräinen. Hyvä alku tämä oli virallisille kehille silti!

Harmillisesti meidän piti lähteä ihan liian aikaisin, että kerittiin junaan. :( Olisin päässyt kasvattajaluokkaan esittämään yhtä kennelin koirista. Ensivuonna olen kyllä matkassa autolla, ettei junien ja bussien aikataulut rajoita!

Herttainen Pavel, Bitin isä.

Meillä oli tosi kiva viikonloppu! Oli mukavaa tavata kasvattajaa ja muita ihmisiä sekä nähdä Bitin sukulaisia!