maanantai 22. toukokuuta 2017

Kesän kynnyksellä


Lähdin tänään koulusta kahdentoista aikaan ja aikaa seuraavaan menoon oli reilusti, joten päätin käydä kiertämässä ihan koulun vierestä lähtevän Tourujoen luontopolun. Paikka nyt on ennestään tuttu, mutta ihanan lämmin ilma ja aurinkoinen päivä inspiroivat kuvaamaan ja katselemaan kukkaan puhkeavaa luontoa.
Luontopolun varrella kasvit kukoistivatkin ja metsänpoja oli joissain kohdin valkoisenaan ketunleipien kukista. Napsin retkeltä paljon kivoja kesäisiä kuvia. Luontopolun ympärillä oleva lehto antoi mukavasti pienen varjon, joten keskipäivän kovasta auringonvalosta huolimatta kuvat onnistuivat hyvin!

Polku on hauskasti aivan Jyväskylän keskustan kupeessa, rautatieasemalta polulle on vain vähän yli kilometri matkaa. Silti luonto siellä on koskemattoman oloista ja polulla kulkiessa ei tulisi mieleenkään olevansa ihan keskustassa! Tämä onkin kiva retkikohde, jos Jyväskylään matkustaa!
Koiria polulle ei kieltomerkkien mukaan saisi tuoda, mutta useamman kerran on siellä niitäkin tullut vastaan.


Saniaiset olivat kerinneet kurottaitua jo yllättävän suuriksi, vaikkei lämpimiä päiviä ole kerinnyt olla kuin vasta ihan muutama!

Näitä hassuja pikkuisia kukkia on tullut ennenkin vastaan.


lauantai 20. toukokuuta 2017

Elämäni koira


Postaus omistettuna täysin tuolle elämäni koiralle, suurelle sielulle pienessä paketissa, mun ihanalle Bellalle.

Bella, viralliselta nimeltään Crazybaby's Surprise Lady, on 31.10.2012 syntynyt kääpiöpinserinarttu. Se on tullut meille kodinvaihtajana 4,5kk iässä. Ei ehkä ihan oikeaoppisesti hankittu koira Tori.fi ilmoituksineen, mutta hetkeäkään en kadu tuon otuksen ottamista. Bella oli valmiiksi nimetty Bellaksi, enkä halunnut vaihtaa nimeä. Jos olisin, Bellan nimi oli Coco.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös Bellalla. Melkein useammin kutsun sitä nimellä Nakki, joka onkin Bellalle yhtä tuttu nimi, kuin oikea nimensäkin. Muita hassuja kutsumanimiä on Naakka, Lusu, Leppa, Lihapulla ja lukemattomat muut.


Bella on mun silmäterä ja mä oon Bellalle se the ihminen. Bella on alusta saakka ollut mun perään, se jopa juoksi suoraan mun syliin ulkona, kun ekaa kertaa mentiin sitä katsomaan. Se on mun pieni lellikersa ja se tietää sen itsekin. Sille vaan ei voi olla vihainen, vaikka se mitä tekisi! Bella on mun paras ystävä.
Bellan kanssa harrastellaan omaksi iloksi kotitokoilua, agilitya ja mätsäreitä. Erityisesti tokoilu ja agility on kovasti Bellan mieleen ja se tarjoaakin seuruuta kesken metsälenkin. Bella on iloinen pieni puuhailija, sille riittää palkkioksi rapsutukset ja kehut, vaikka namitkin on hurjan hyviä!

Bellan töihin kuuluu myös valokuvamallina oleminen. Aina se ei kiinnosta ja paikalta yritetäänkin liueta aina kun silmä välttää, mutta poseerauksen taidon Bella kyllä osaa, ainakin silloin kun sitä kiinnostaa. Aika usein kameran edessä vain kökötetään myrtsinä, mutta innostuneena Bellasta saa kivojakin kuvia!


Bella on omalaatuinen höperö otus. Se on mahdottoman iloinen ja herttainen pusutyttö, joka rakastaa, kun sille puhuu höpöjä ja halii. Se kaivautuu peiton alle kainaloon nukkumaan joka ilta. Kun Bellaa alkaa nukuttaa ja peitto ei ole sängyllä tai sen päällä on päiväpeitto, pidetään kovaa kitinää, koska sinne peiton alle vain on päästävä!
Lelut ei kauhesti Bellaa kiinnosta. Joskus se saattaa innostua leikkimään karvalla Bitin kanssa, mutta yleensä kaikenlaisia leluja katsotaan kuin halpaa makkaraa. Lelut, joihin saa nameja piilotettua sisään, on tietenkin asia erikseen, ne on Bellan suosikkeja!

Ulkoileminen on ihan mahtava juttu! Ulos lähteminen aiheuttaa aina pomppimista ja hihnan repimistä, niin mahtavaa se on! Ulkona on hurjan kivaa, kun saa juoksennella metässä ja syödä ruohoa, silloin kun sitä on. Vesikin on kiva juttu, vaikka aikaisemmin se onkin hieman hirvittänyt. Nykyään neiti menee itse ojiin kahlailemaan ja pelastamaan siellä kelluvia tikkuja, koska ne nyt on varmasti hengenvaarassa! Järvessä käydään paljon uimassa, kun on tarpeeksi lämmintä. Lähinnä siksi, että minä tarkenen itse mennä veteen, Bella kun mieluummin uiskeltelee mun kanssa.

Sellainen on Pikku-Bella. Söpö pieni paketti, ihan täydellinen koirakaveri!

tiistai 16. toukokuuta 2017

Linkkaa blogisi!

Mun lukulista koostuu lähinnä koirablogeista aikaisemman blogihistoriani vuoksi. Nyt kaipaisinkin muidenkin aihealueiden blogeja luettavaksi! Linkkaa siis blogisi kommentteihin lyhyen kuvauksen kera 15.6. mennessä! Eniten mieleeni olevat blogit esittelen omassa postauksessaan!

Muutama ehto blogeille kuitenkin on, sillä kaikki ei luonnollisesti kiinnosta.
>> aiheina lemmikki-, koira-, valokuvaus- ja sisustusaiheiset blogit ovat kiinnostavimpia, mutta myös muita on kiva lukea!
>> postaustahti olisi suht aktiivinen ja postaukset sisältäisivät sekä kuvia, että tekstiä.
>> ei perhe- tai vauvablogeja, se ei aiheena kiinnosta mua.
>> blogi mielellään bloggerissa helpon seurattavuuden vuoksi!

Lisäksi olisin tosi kiitollinen, jos linkkaajat liittyisivät lukijoiksi, jos blogin aihealue yhtään kiinnostaa! Se on kuitenkin vain vapaaehtoista, blogeja saa linkata, vaikkei tätä blogia haluaisikaan lukea!


maanantai 15. toukokuuta 2017

Kurussa

Nyt on reissut toistaiseksi reissailtu ja aika hetken hengähtää ennen seuraavaa. Kotiuduin Kurun reissulta eilen illalla. Yli viikko matkustelua teki kyllä tehtävänsä, en meinaa millään päästä tän väsymyksen yli. Tosi saamaton olo koko ajan.

Matkaan lähdinkin jo suunniteltua aikaisemmin, kuten viime postauksessa kerroin. Mun oli tarkoitus lähteä Jyväskylästä junalla vasta perjantaina kohti Kurua, mutta lähdinkin jo torstaina Tampereelle, jotta sain perjantain aikana kuvattua koulutehtävän loppuun. Sen sainkin tehdyksi ja perjantaina kolmen jälkeen lähdin junalla Tampereelta kohti Parkanoa, josta kaverini tuli mua hakemaan.
Heti saapumiseni jälkeen käytiin issikkatallilla, jossa kaverillani oli ratsastustunti. Mä kuvailin tuntia, hevosia ja tallilla pyörineitä koiria, jotka olivatkin varsin kuvauksellisia.




Viikonloppu virähti ulkoiluttaen kaverini Roi-saksanpaimenkoiraa, kuvaten ja valvoen yli puolenyön. Viikonlopun kuvasaldoa ajattelinkin tähän postaukseen hieman purkaa. Kuvia otin varmaan lähemmäs viisisataa, joista nämä on parhaimmistoa. Mahdottoman kuvauksellinen otus tuo Roi oli, ihan erilaisia kuvia sain, kuin omista kääkistä.


 Kepin perään laiturilta. Omat koirat ei uimaan mielellään mene, niin en ole tälläisiä kuvia aikaisemmin saanut otettua.



Sunnuntaina lähdettiin neljän jälkeen ajelemaan kohti Parkanon rautatieasemaa. Sieltä juna lähti hieman viiden jälkeen kohti Tamperetta, jossa vaihdoin junaa. Jyväskylässä olin hieman ennen kahdeksaa. Ihana Nakki-koira, eli Bella tuli mun äidin mukana vastalle. Kova ikävä oli pikkukoirulilla ollut! Tuliaisiakin se sai, kun se löysi mun taskusta sinne unohtuneet Roin makupalat.

Instagramiin nopeasti autossa napattu selfie.

torstai 11. toukokuuta 2017

Matkantekoa

Kuten viimepostauksessa mainitsin, lähdin maanantaina jälleen kohti Tamperetta tekemään koulutehtävää tamperelaisen lemmikkivalokuvaajan Ida Lehtosen kanssa. Maanantaina kävinkin kuvaamassa ja haastattelemassa kuvaajaa ensin kahvilassa, jonka jälkeen lähdettiin käymään vielä studiolla.


Kuvailun jälkeen yritin lähteä muutaman kilometrin päässä olleeseen Citymarkettiin, jossa olisi ollut eläinkauppa, mutta tietyö olisi pistänyt kiertämään paljon pidempää reittiä, joten luovutin sen yrityksen. Kävin sitten Prismassa kaupassa ja viereisessä Mustissa ja Mirrissä katselemassa, vaikkei sieltä mitään mukaan tarttunutkaan (hyvä minä!). Illalla lähdin hakemaan viime viikolla varaamiani uusia perheenjäseniä, kahta akaattikotiloa. Mulla on joskus vuosia sitten ollut kotiloita pitkäänkin. Silloin jo haaveilin näistä erikoisemman näköisista white jade nimeä kantavista kotiloista. Niinpä kävin hakemassa itselleni nämä tyypit! Koska nämä näyttää keskenään ihan samalta, ettei niitä pysty erottamaan toisistaan, saivat ne yhteisen nimen Limanuljaska, aka Lima ja Nuljaska. 😂


Tiistaina kuvaajalle tuli yhtäkkistä muuta menoa, joten sen päivän vietin ihan itsekseni katsoen Netflixistä ohjelmia. Ennen lähtöä bussille kävin kiertelemässä Tampereen keskustassa. Siellä ei hirveästi mua kiinnostavia kauppoja näyttänyt olevan, joten kävin vain katsastamassa Stockmannin kukkaosaston ja muuten lähinnä katselin näyteikkunoita.

Koirien ruusukkeet pääsivät vihdoin seinälle! Bitin kunniapalkinnot x2, ROP-pentu ja Bellan kolmossija mäträreistä pienissä sinisen nauhan saaneissa!

Ja saanen jälleen kertoa, että illalla suuntaan kohti Tamperetta, kolmannen kerran viikon sisään. Jokseenkin hupaisaa, kun en ole siellä vuosiin käynyt ja yhtäkkiä ramppaan siellä ihan solkenaan. Lähden kuvaamaan vielä viimeiset kuvat koulutehtävään. Perjantaina matka jatkuu Tampereelta kohti Parkanoa, josta kaverini tulee hakemaan mut kyläilemään Kuruun.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Me mentiin voittamaan!

Viikonloppu vierähtikin koirajutuissa Tampereen kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Lähdettiin lauantaina alkuillasta Bitin ja mun isän kanssa bussilla kohti Tamperetta, jossa oltiinkin kahdeksan jälkeen perillä. Kun oltiin päästy yöpaikkaan ja käyty kaupassa, lähdettiin tutkimaan lähiseutuja. Lopulta päädyttiinkin kävelemään kahden tunnin lenkki kiertäen Näsijärven rantojen kautta. Järvellä oli ihan hukeat näköalat ja otinkin kuvia Bitistä siellä paljon.


Aamulla lähdettiinkin bussilla kohti messukeskusta, jossa oltiin yhdeksän maissa. Ihan ekana käytiin katsomassa missä meidän kehä oli. Se löytyikin helposti, joten meille jäi ennen kehän alkua hyvin aikaa kiertää näyttelyssä olleet myyntikojut. Hollolan nahkapajalta mukaan lähti nahkainen numerolapunpidike, jollaista lähdinkin näyttelystä hakemaan. Berralta ostin Bitille uuden jäniksenkarvapatukan, sillä vanha on kovin kärsinyt. Uudessa patukassa onkin kunnon jousto-osa ja pehmustettu kahva. Lelu testattiinkin jo mieleiseksi! Kehien jälkeen käytiin vielä Hauhaun kojulta ostamassa koirille tuliaisia. Sieltä mukaan tarttuikin jokaiselle oma paketti lihalastuja.

Meillä oli tuomarina Yhdysvaltalainen Toby Frisch, joka olikin tosi mukava tuomari.
Kehässä meillä meni niin hyvin, etten oikein vieläkään usko tätä todeksi. Urospentuja oli vain kaksi. Lähdin kehään hyvällä mielellä tekemään parhaani. Yllätys olikin ihan järkyttävä, kun Bitti tulikin luokassa ykköseksi ja pääsi kisaamaan rotunsa parhaan pennun tittelistä!
ROP-pentu kehässäkään onni ei kääntynyt ja Bitti palkittiin ROP-pennuksi! Meinasin haljeta ilosta, kun tuomari ojensi meille pinkin ruusukkeen! Olen ihan tajuttoman ylpeä tuosta vauvakoirasta! 💖

Efkeria's Yuri, ROP-pentu
Nice shaped head. Nice square body. Lovely neck. Nice tail. Nice front. Nice smooth gait.  



Huomenna aamulla lähdenkin heti takaisin Tampereelle tekemään koulutehtävää. Kirjoittelen siitäkin reissusta postausta, kunhan pääsen sieltä kotiin.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Kuka kirjoittaa?

Rakastan eläimiä, valokuvausta, leffojen katsomista ja ihan vaan kotona olemista!


Olen usein aloittanut blogit esittelemällä itseni heti ekassa postauksessa. Tällä kertaa halusin tehdä eri tavalla, koska koko blogi on ihan erilainen aikaisempiini verrattuna. Niinpä kirjoitan lyhyen esittelyn itsestäni näin toiseen postaukseen, joka saakin aloittaa blogin virallisesti! Tämän postauksen julkaisun jälkeen pyrinkin kirjoittamaan vähintään kerran viikossa uuden postauksen luettavaksi. Nyt onkin paljon kirjoitettavaa tulossa!

Ihan perus faktoja eka pöytään; olen 18-vuotias opiskelija Jyväskylästä. Opiskelen kuvallista ilmaisua Jyväskylän ammattiopistolla, jota onkin tänä keväänä takana lukukauden verran.
Asustan vielä toistaiseksi äitini ja pikkuveljeni kanssa, mutta olen muuttamassa kevään tai kesän aikana omaan asuntoon. Muuttaessa mun mukaan lähtee myös lauma lemmikkejä, kaksi koiraa, kaksi kissaa, kaksi käärmettä ja kymmenen kesyhiirtä. Näitä tyyppejä esittelen omassa postauksessaan enemmän!

Harrastan valokuvausta, josta onkin tullut vuosien aikana niin tärkeä juttu, että päädyin vuosi sitten opiskelemaankin sitä.
Mun kuvauskaverina, rakkaana kolleegana, toimiikin puolisentoista vuotta matkassa kulkenut Canon EOS 760D sekä sen kaveriksi linssit 85mm, 50mm ja 24mm. Valaisuun löytyy lisäksi Canonin käsisalama ja kuvankäsittelyyn Lightroom 6.


Mut löytää somesta useastakin paikkaa. Kuten ekassa postauksessa mainitsin, olen pitänyt jo jonkin aikaa instagramia itselleni. Lisäksi mua voi seurata snapchatissa nimellä hiletintin sekä twitterissä. Lisäksi luon blogille pian oman facebooksivun, jonne linkkailen uusia postauksia ja blogiin ja sen sisältöön liittyviä juttusia.
Somesivustojen lisäksi mulla on kuvasivusto osoitteessa saimakaunismaa.kuvat.fi.